Varhainen porkkana Nantes 2

Daucus carota - Nantes 2

Me kaikki tunnemme sen, kaikki pitävät sen mausta, ja keittiössä se kuuluu eniten käytettyihin juures vihanneksiin. Kyllä, puhe on porkkanasta. Se on kotoisin Etelä-Aasiasta, nykyisen Afganistanin, Pakistanin ja Iranin alueelta. Porkkana on kaksivuotinen kasvi. Sillä on parilehdykkäiset lehdet. Kukkavarsi voi olla jopa 1,5 m korkea, kukinto muodostuu yhdistetystä sarjasta ja valkeahkoista kukista.

Porkkanat voidaan jakaa kahteen perustyyppiin -villiporkkana (joka on alkuperäinen jalostamaton muoto valkoisella juurella) ja viljelty porkkana (tähän kuuluvat kaikki nykyisin viljellyt porkkanalajikkeet). Viljellyllä porkkanalla on tukevampi juuri, jonka väri voi olla valkoinen, keltainen, oranssi, punainen, violetti tai monivärinen (ulkoa se voi olla erilainen kuin sisältä).

Kylvöajankohdan mukaan porkkanat jaetaan tyyppeihin - KAROTTI ( hienompi varhainen porkkana, lyhyempi ja pyöreämpi juuri), BABYKAROTTI (nuori varhainen karotti, jolle on ominaista hieno maku ja murea rakenne) ja KLASSINEN PORKKANA (myöhäinen tyyppi, jolla on makeahko sileä puolipitkä juuri, suippo pää).

Siihen se ei kuitenkaan lopu. Suosittu porkkana voidaan jakaa myös juuren muodon mukaan, jonka vuoksi sitä kasvatetaan. Esimerkiksi tyypillä Berlikum on suurempia sylinterimäisiä juuria, joiden pää on tylppä. Tämän tyypin porkkanat sopivat tuoreena syötäviksi, pitkäaikaiseen varastointiin, kuivaukseen ja muuhun jatkojalostukseen. Flakeelle on ominaista hyvin pitkät kapenevat juuret, joiden pää on leveä ja litteä. Sopii tuoreena syötäväksi, pitkäaikaiseen varastointiin, kuivaukseen ja muuhun jatkojalostukseen. Parisianilla on pienet retiisin muotoiset juuret. Tyyppi sopii tuoreena syötäväksi ja jatkojalostukseen. Nantes on klassinen karotti, johon törmäämme kaupoissa. Ja lopuksi tyyppi Chantenay on porkkana, jolla on lyhyemmät, pikemminkin kartiomaiset juuret. Sopii tuoreena syötäväksi, kuivaukseen ja muuhun jatkojalostukseen.

Porkkana sisältää runsaasti kivennäisaineita. Siinä on myös paljon kaliumia, magnesiumia, fosforia ja myös klooria. Se sisältää myös lukuisia hivenaineita - booria, vanadiinia, rautaa, jodia, kobolttia, kuparia, mangaania, sinkkiä. Kuten tiedetään, porkkana vaikuttaa näön laatuun! Se on provitamiini A:n eli beetakaroteenin lähde. Siinä on myös hieman C-vitamiinia tai B-ryhmän vitamiineja.

Porkkanan etuna on myös se, että se kuuluu hyvin vaatimattomiin vihanneksiin. Sitä voi kasvattaa myös astioissa, vaikka terassilla!

Näin kasvatat porkkanaa

• Tarvitsee aurinkoisen kasvupaikan. Penkit kuohkeutetaan ja kastellaan säännöllisesti. Älä missään tapauksessa kastele liikaa, voisimme tuhota koko kylvön. Porkkana kuuluu viileää rakastaviin kasveihin, parhaiten se viihtyy noin 16 °C:n lämpötilassa. Juuren pään vihertymisen estämme kasaamalla multaa kasvien juurelle.

• Tuoreesti lannoitettu maa ei sovellu istutukseen. Siemenet kylvetään penkille, kun hallat ovat ohi. Vuorokauden keskilämpötilan tulisi olla vähintään 7 °C (porkkanan ihanteellinen kasvatus tapahtuu noin 16 °C:n päivälämpötilassa). Kylvetään 1–2 cm:n syvyyteen noin 15 cm:n välein. Taimettuvat kasvit on harvennettava noin 5 cm:n etäisyydelle. Myöhäiset porkkanalajikkeet kylvetään samalla tavalla kevään lopusta alkukesään.

• Porkkana vaatii huolellisesti muokatun maan, jossa on riittävästi ravinteita ja kosteutta. Maan tulisi olla kevyttä ja viljavaa. Optimaalinen pH on neutraali tai lievästi emäksinen. Maassa ei saisi olla paakkuja eikä kiviä.

• Ennen maan kuohkeuttamista kylvöpaikkaa kannattaa rikastaa hyvin kypsyneellä kompostilla. Ennen kylvöä maahan sekoitetaan 70 g N, 30 g P ja 150 g K. 3–5 lehden vaiheessa levitetään 20 g N salpietarina. Kasvukauden aikana lannoitetaan NPK-lannoitteella, jossa on vähemmän typpeä ja enemmän kaliumia. Älä käytä lantaa. Porkkana reagoi tällaiseen lannoitukseen halkeilemalla.

• Porkkanan musta mätä ilmenee itävillä kasveilla tummumisena, ohenemisena ja juurenniskan mätänemisenä sekä lehtien kuivumisena. Kasvukauden aikana tauti ei juurissa juuri näy. Vaurioituneisiin juuriin syntyy tummia, kuivia painuneita läiskiä. Suojaus tehdään Dithane DG Neotec -valmisteella.

  Porkkanan kuiva lehtilaikku ilmenee kasvukauden aikana ja leviää kasvien välillä tuulen ja sateen mukana konidioiden välityksellä, joita muodostuu vaurioituneille lehdille. Vanhimmille lehdille syntyy yhden tai kahden millimetrin kokoisia keltaruskeita läiskiä, joilla on vaaleampi reuna. Läiskät suurenevat vähitellen, sulautuvat yhteen ja tummuvat. Myöhemmässä vaiheessa lehdet ovat täysin tummia ja kuolleita. Suojaus tehdään Ortiva-valmisteella.

  Porkkanakärpänen ilmenee nuoremmilla kasveilla. Ne keltaistuvat ja kuolevat. Juuren pinnalla, erityisesti sen yläkolmanneksessa, näkyy ulkopuolelta käytävämäisiä syömäjälkiä, joissa on kärpästoukkia. Vaurioituneet kasvit mätänevät varastoinnin aikana. Nyt suojaus ei ole mahdollista. Aiemmin se tehtiin Dursban 10 G -valmisteella.

  Porkkanan märkämätä johtuu juures vihannesten virheellisestä varastoinnista kosteassa ympäristössä. Porkkana muuttuu velliä muistuttavaksi pahanhajuiseksi massaksi. Ennen varastointia porkkanat tarkistetaan ja puhdistetaan maan jäänteistä.

  Sukkulamatojen imemisen vaikutuksesta porkkanan juuret vääristyvät ja muodostavat liikaa sivujuuria. Samettikukan kylvö voi vähentää sukkulamatojen esiintymistä maassa voimakkaasti. Noudatamme myös viljelykiertoa.

  Härmä ilmenee kaikissa maanpäällisissä osissa (lehdet, lehtiruodit, varret, kukinnot ja siemenet) valkeahkona jauhomaisena peitteenä. Suojaus sarjakukkaisten härmää vastaan tehdään Ortiva-valmisteella.

• Varhaiset lajikkeet korjataan 8. viikosta istutuksen jälkeen. Myöhäiset lajikkeet tarvitsevat joskus jopa 11 viikkoa. Korjuu tehdään käsin nostamalla tai voimme varovasti auttaa itseämme talikolla niin, ettemme vahingoita kasvien juuria.