Yrtti, joka kaunistaa ja parantaa - Kuningasyrtti

Lyhyesti: Ukontulikukka (Verbascum densiflorum) on kaksivuotinen lääkekasvi, jonka kukkavarsi kasvaa jopa 2 metriin ja kukkii toukokuusta syyskuuhun. Se viihtyy kuivassa, kivisessä ja vähäravinteisessa maassa. Kukat kerätään myöhään iltapäivällä ja kuivataan yhden päivän aikana enintään 60 °C:ssa. Huomio: kasvin siemenet ovat voimakkaasti myrkyllisiä.

Isokonnanvillikko (lat. Verbascum densiflorum) on kulmakasvisukuun kuuluva lääkekasvi. Se on puutarhassa huomaamaton pitkän varren ja keltaisten kukkien loiston ansiosta. Ulkonäkönsä vuoksi sillä on useita lempinimiä. Kansankielessä sitä kutsutaan kuningasvartiksi, soihtukasviksi ja monilla muilla nimillä. Isokonnanvillikko on kaksivuotinen kasvi. Sen kukkiva varsi voi kasvaa jopa 2 metrin korkuiseksi. Varren sivuilla kasvavat kukit ovat halkaisijaltaan 3-5 cm. Ne ovat kirkkaankeltaisia. Isokonnanvilikon lehdet ovat istuvat, vuorottaiset, suikean tai pitkänomaisen muotoiset. Ensimmäisenä vuonna isokonnanvillikko muodostaa maanpintaisen ruusukkeen pörröisistä, karvoista, hammaslaitaisista, pitkänomaisista lehdistä, jotka tavallisesti säilyvät talven yli. Seuraavana keväänä isokonnanvillikko kasvattaa kara-juurestaan suoran, kukkavarren huopaisen varren. Isokonnanvillikko kukkii toukokuusta syyskuuhun.

Isokonnanvillikko on Tšekissä yleinen kasvi. Se kukkii raunioilla, vanhojen muurien vieressä, rinteillä, rautatieasemilla, hylä tyissä louhoksissa ja hakkuuaukoilla. Se viihtyy siis maaperäs sä, jossa on vähän kosteutta ja ravinteita. Kivisissä, sorapitoisissa ja rinteisessä maastossa. Maaperän pH-arvo sopii isokonnanvilikon viljelyyn emäksisestä neutraaliin. Isokonnanvilikkoa esiintyy myös Keski- ja Etelä-Euroopassa, Alankomaissa, Ruotsissa ja Kaukasuksella.

Isokonnanvilikon hedelmä on kotilo, jossa on suuri määrä ruskeita siemeniä. Huomio! - tämän kasvin siemenet ovat voimakkaasti myrkyllisiä! Niiden kylvöllä kasvi kuitenkin lisääntyy itsestään erittäin hyvin. Sen kylvö sopii paikkoihin, joissa maaperä on paljas. Se on hyödyllinen mehiläishoitajille, jotka keräävät isokonnanvilikon siemeniä ja kylvävät niitä mehiläispesien lähelle. Isokonnanvillikko on mehiläisille hunajan lähde neljännesvuoden ajan. Aikaisempina aikoina sitä käytettiin kalojen ravintona.

Viljellään isokonnanvilikkoa

Isokonnanvillikko on yksinäiskasvi. Se täyttää puutarhassa kauniisti tilan, jossa muut kasvit eivät menesty kovin hyvin.

Kylvä isokonnanvilikon siemenet huhtikuun alussa kuohkeutettuun ja tasoitettuun maahan, josta olet poistanut rikkakasvit. Aseta siemenet valmistetulle maalle ja peitä kevyesti. Jos haluat kasvattaa isokonnanvilikon siemenet esikasveina, se on tietenkin mahdollista kasvihuoneessa tai kotona tuuletuksella varustetussa mini-kasvihuoneessa. Isokonnanvillikko itää 20°C lämpötilassa. Voit istuttaa kasvaneet taimet ulos toukokuun 15. päivän jälkeen 3x3 cm:n etäisyydelle. Kun kasvit ovat kasvaneet niin, että niillä on 4 lehteä, ne on istutettava lopulliselle paikalle 60x45 cm:n etäisyydelle. Ihanteellinen maaperä isokonnanvilikon viljelyyn on kuivempi, sen ei tarvitse olla runsas ravinteilla, pikemminkin kivinen. Kyseessä on siis hyvin läpäisevä maaperä.

Ensimmäisenä vuonna Isokukkainen tulikukka juurtuu kunnolla ja muodostaa lehtikierukan. Tulikukkaa ei tarvitse lannoittaa, ja vaikka näyttää siltä, ettei sitä tarvitse hoitaa lainkaan, on hyvä kitkea ja kuohkeuttaa maata sen ympärillä. Tulikukka kukkii toukokuusta syyskuuhun. Jos kasvatat sitä kukkia varten, joita aiot kerätä, on hyvä leikata se 50-80 senttimetrin korkuiseksi. Näin edistät kukkien muodostumista. Tulikukka kasvattaa enemmän sivuvarsia.

Voi käydä niin, että jotkut tulevien kukkivien tulikukkien taimet eivät selviä talvesta ja pakkaset polttavat ja tappavat ne. Kaiva nämä kasvit ylös ja laita kompostiin. Istuta niiden tilalle uusia. Tulikukkien keskukset voivat myös näyttää kuin homeiselta, kyseessä on toukkien hyökkäys ja nämä keskukset on avattava ja toukat poistettava. Nämä toukat eivät vahingoita tulikukkaa, mutta ne voivat syödä pieniä lehtiä ja siten vahingoittaa kasvia.

Sen, että isokukkainen tulikukka on hyödyllinen yrtti, tiesivät jo antiikin lääkärit. Kuivatuista kukista tehtyä keittoa suositeltiin yskää, käheyttä ja keuhkoputkentulehdusta vastaan. Näihin tarkoituksiin kukkia kerätään toukokuusta syyskuuhun. Kerätään kukat - kruunut ja heteet, ilman verholehtiä. Avautumisen jälkeen kukat irtoavat helposti verholehtiä. Tulikukan kukat kukkivat hyvin lyhyen ajan, on tärkeää osata oikea hetki tai käydä kukkivien varsien luona vähitellen. Kukat avautuvat aamulla ja lakastuvat jo keskipäivällä. Suosittelemme siis keräämään tuoreita kukkia kuivattavaksi joka ilta. Palaamaan saman kasvin luo useita kertoja päivässä. Sopivin aika keräämiseen on myöhäinen iltapäivä aurinkoisena ja kuivana päivänä. Emme kerää jo lakastuvia kukkia, jotka ruskistuvat kuivattaessa ja heikentävät koko kuivattavan erän laatua. Tulikukan kukka kuuluu vaikeimmin käsiteltäviin raaka-aineisiin. Kulutuskäyttöä varten meidän on poistettava jokainen poimittu kukka vapaasti koriin ja suojattava ruhjoutumiselta. Saadaksemme todella laadukkaan kasvin osan kuivatamme kukat yhden päivän aikana, tasaisesti levitettyinä, parhaiten seulalla, päivänvalossa tai keinotekoisen lämmön alla 60°C:een asti. Oikein käsitellyt kuivatut kukat ovat kullankellanvärisiä, tuoksuvat hunajalle ja maistuvat limaisen makealta. Jos kuivattu yrtti täyttää nämä laatuparametrit, voimme sulkea sen yrttien säilytykseen tarkoitettuihin pusseihin.

Tulikukan kukkien tee auttaa yskän ja nuhakuumeen hoidossa sekä keuhkoputkentulehduksessa. Se muodostaa suojaavan kalvon ylempien hengitysteiden limakalvolle, joka suojaa sitä kuivumiselta, ja saponiinit ja flavonoidit auttavat liuottamaan limaa. Sillä on tulehdusta ehkäiseviä vaikutuksia. Se edistää myös maksan, pernan ja kateenkorvan toimintaa, toimii diureettina. Se lievittää kouristuksia.

Siivilöityä keitosta, teetä juodaan useita kertoja päivässä akuutin tarpeen mukaan. Tee on aina siivilöitävä huolellisesti, koska kukat ovat karvapeitteiset ja ärsyttävät epämiellyttävästi limakalvoa. Pitkäaikainen juominen ei ole suositeltavaa. Tätä keitosta voidaan käyttää myös kehon ulkoisilla osilla kääreisiin - reumassa, säärihaavaumissa tai peräpukamissa.

Tulikukan kukkia käytetään edelleen niiden hunajan maun ja värin vuoksi teesekoitusten ulkonäön parantamiseen ja liköörien aromiointiin.

"Nouse siemenen, holala" - on ehkä tunnetuin laulu iltasadusta Křemílekistä ja Vochomůrkasta. Kuka ei tuntisi sitä, kun Křemílek ja Vochomůrka istuttivat Tarhatulikukan siemenen ja odottivat Orvokkia. Tarhatulikukka tuoksuttaa ja valaisee puutarhanne.

Kirjoittaja: Hana Michalíková