Orjanmarja koristeena ei vain jouluna

Orjanmarja-suku (Ilex) sisältää useita satoja kasvilajeja. Meillä voivat kasvaa ja selvitä talven yli vain pakkaskestävät lajit ja lajikkeet. Voimme valita lajeista, joilla on tummat kiiltävät piikikkäät lehdet, lajikkeista, joilla on kirjavat tai jopa pyöreät lehdet. Joissakin lajeissa on myös punaisten marjojen sijasta esimerkiksi keltaiset tai mustat marjat.

Tärkeää on, että suurin osa meillä viljellyistä orjanmarjoista on ikivihreitä, joten ne muodostavat värikkään elementin puutarhaan ympäri vuoden. Lisäksi ne säilyvät erittäin kauan koristeena huoneessa maljakossa tai esimerkiksi kuivattuna seppeleissä - jäykkien lehtiensä ansiosta ne säilyttävät muotonsa ja värinsä kuivatussa muodossa.

Orjanmarja ja perinteet

Orjanmarjalle on muinaisista ajoista lähtien liitetty monia maagisia ominaisuuksia. Vanhat druidit pitivät sitä pyhänä kasvina.

Kuvissa esiintyy usein orjanmarja yhdessä punarinnän kanssa - erään kelttiläisen tarun mukaan juuri tämä pieni lintu toi ihmisille tulen. Palava orjanmarjan oksa poltti samalla sen rintaa, ja siksi sillä on siitä lähtien ollut punainen väri.

Orjanmarjalle oli myös annettu voima suojata noitia ja mustaa taikuutta vastaan. Siksi sen puusta valmistettiin talojen kynnyksiä ja orjanmarjoja istutettiin sisäänkäyntien eteen ja elävinä aitoina, jotta paha ei pääsisi sisään.

Englannissa jouluperinteisiin kuului myös kynttilöiden kelluttaminen orjanmarjan lehdillä (vastaa meidän pähkinänkuoria).

Orjanmarjaa käytettiin myös ennustamiseen - tytöt kirjoittivat poikien nimiä orjanmarjan lehdille ja laittoivat ne tyynyn alle. Aamulla he vetivät yhden esiin, ja sen, jonka nimi lehdessä oli, piti tulla heidän tulevaksi sulhasekseen.

Valitse oma orjanmarjasi

Meidän seuduilla voidaan kasvattaa useita eri lajeja, joista jokaisella on useita lajikkeita.

Tunnetuin ja yleisimmin viljelty on tavallinen orjanmarja (Ilex aquifolium). Kyseessä on ikivihreä kasvi, jolla on kiiltävät, loveroidut piikikkäät lehdet. Se kukkii touko- tai kesäkuussa pieninä valkoisina tai vihreäisvinä kukina. Tämän orjanmarjan marjat ovat kirkkaan punaisia ja säilyvät pensaassa kesästä seuraavan vuoden kevääseen.

Siitä on olemassa monia lajikkeita, tunnetuista voidaan mainita esimerkiksi kaksi itsepölyttyvää lajiketta (orjanmarjat ovat yleensä kaksikotisia, katso orjanmarjan kasvatus) Pyramidalis (sopii solitääriksi) ja Alaska.

Usein viljellään myös lajikkeita, joilla on kirjavat lehdet - lajike, jossa on kultainen lehden reuna, on Rubricaulis Aurea tai Golden Queen, valkoisten kanssa Handsworth New Silver ja Argenteomarginata. Lajikkeet Golden Milkboy, Silver Milkboy ja Argenteo Mediopicta ovat kirjavia lehden keskustassa.

Piikikkäiden lehtiensä ansiosta orjanmarjat ovat erinomaisia kasveja elävinä aitoina. Ne kasvavat tiheästi, ovat vihreitä myös talvella, niiden marjat loistavat kauniisti ja tarjoavat ravintoa linnuille. Pistävien lehtien läpi samalla kukaan tai mikään ei pääse läpi.

Toinen edustaja on japaninilex (Ilex crenata), jolla on lehdissä samanlaisia piirteitä kuin europalainen ilex, mutta ne ovat lisäksi aaltoilevia. Tämän ileksin marjat ovat täysin mustia, mutta ne eivät pysy oksilla yhtä kauan. Golden rock -lajikkeella on lehdet kultaisella sävyllä.

Soikeat tai munanmuotoiset lehdet ilman okkaita ovat ominaisia kiehkurailekselle (Ilex verticillata). Syksyllä se leikkii kauniisti keltaisilla ja punaisilla sävyillä, haittapuolena on kuitenkin se, että talveksi se pudottaa lehdet. Sen hedelmät kuitenkin pysyvät puussa ja loistavat punaisella värillä.

Moderneja ovat kultivaarit, joilla on sininen sävy lehdissä ja jotka syntyvät eri lajien risteyttämisestä. Niihin kuuluu esimerkiksi kultivaari Blue Angel, joka erottuu lehtien värityksellä ja hedelmien runsaudella, kasvaa tiiviisti, mutta on vähemmän pakkasen kestävä. Sen sijaan erittäin hyvin pakkasta kestää nopeasti kasvava amerikkanilex (Ilex opaca).

Kasvatus

Ileksit kasvavat yleensä melko hitaasti, mutta hyvissä olosuhteissa ne voivat saavuttaa jopa yli 10 metrin korkeuden. Yleensä niitä kuitenkin kasvatetaan pensaina. Ne menestyvät paremmin ryhmäistutuksissa kuin yksittäiskasveina, mikrokliiman säilymisen ansiosta kasvien välillä.

Ileksille maaperän tulisi olla lievästi hapan ja riittävän humuspitoinen, poikkeuksena on europalainen ilex, joka suosii kevyitä neutraaleja tai emäksisiä maita.

Ileksit vaativat jatkuvasti kohtalaista veden saantia, joten kuivina kausina ne hyötyvät kastelusta. Ne eivät kuitenkaan kestä liikakastelua, tätä on tarkkailtava erityisesti ruukuissa kasvatetuilla kasveilla. Jäykkien lehtien vuoksi veden puutetta tai ylimäärää on vaikea arvioida, sillä lehdet eivät pehmene eivätkä riippaudu. Lannoitamme kerran vuodessa, keväällä, lehtipuille tarkoitetulla lannoitteella.

Ileksille valitsemme kasvupaikan varjossa tai puolivarjossa, ne kasvavat hyvin myös korkeampien puiden alla. Suora auringonpaiste voi polttaa ileksin lehdet, ja sitä voi tapahtua myös talvella. Jos tämä vaara uhkaa, auttaa kasvien peittäminen kuitukankaalla.

Kasvit istutamme parhaiten keväällä, jotta niillä on aikaa juurtua ennen talvea. Kesällä voimme muotoilla ileksiä karsimalla, talvella suojaamme nuoret taimet ankarilta pakkasiltä. Aikuiset kasvit kestävät pakkasta yleensä hyvin, pakkasvaurion sattuessa ne versovat helposti uudelleen.

Ileksin lisääminen oli pitkään salaisuus. Hedelmien siemenet eivät nimittäin itä. Vasta myöhemmin havaittiin, että jotta ne itäisivät, siementen täytyy (samoin kuin esimerkiksi mistelin) käydä läpi lintujen ruuansulatuskanava. Ileksejä voidaan lisätä myös pistokkailla, jolloin uudet kasvit säilyttävät kaikki alkuperäisen kasvin ominaisuudet.

Ileksiä kasvattaessa on tärkeää ymmärtää, että useimmat lajikkeet ovat kaksikotisia, eli pölytystä varten tarvitset sekä uros- että naaraskasvin. Jos siis haluat nähdä värikkäitä marjoja, sinun täytyy istuttaa vähintään kaksi eri sukupuolta olevaa kasvia. Yksi uroskasvi kuitenkin riittää hyvin pölyttämään kaikki naaraskasivit laajalla alueella.

Orjanpihlajas - lääkinnällistä ja myrkyllistä

Kun kasvatatte orjanpihlajaa puutarhassa, on tärkeää suojella lapsia orjanpihlajanmarjojen syömiseltä. Vaikka marjat maistavat linnuille, ne ovat ihmisille myrkyllisiä. Jo muutama marja voi aiheuttaa erittäin vakavia komplikaatioita.

Sitä vastoin hienonnetut orjanpihlajan lehdet käytetään lääkinnällisen teen valmistukseen. Se auttaa yskää, flunssaa ja vilustumista vastaan, säätelee verensokerin tasoa ja tukee munuaisten toimintaa.

Yhden orjanpihlajan lajin lehdistä valmistetaan myös tunnettu Maté-tee. Kyseessä on paraguayorjanpihlajas, joka on kuitenkin lämpöä rakastava, eikä sitä siksi voi kasvattaa meillä ulkona. Tästä kasvista valmistettu tee on tunnettu kyvystään herättää teissä uutta energiaa ja torjua väsymystä, vaikutukset ovat samanlaisia kuin kahvilla, usein jopa voimakkaampia. Lisäksi sillä on positiivinen vaikutus muistiin ja kehon immuniteettiin, se sisältää vitamiineja ja antioksidantteja. Tätä orjanpihlajaa voimme kasvattaa huone- tai parvekekasvina.

Kiinnostuitko artikkelista? Tue näiden sivujen ylläpitoa jakamalla se!