Lyhyesti: Vesikrassi on monivuotinen vesikasvi, jolla on pippurinen, tulinen maku ja joka tarvitsee puhdasta, virtaavaa tai ainakin säännöllisesti vaihdettavaa vettä. Kasvatuksessa seisovassa tai saastuneessa vedessä on loisten riski, siksi kannattaa suosia puhtaita vesilähteitä tai ostettua taimea.
| Korkeus | 30–90 cm |
| Kasvupaikka | puhdas virtaava vesi, puolivarjo tai varjo |
| Riski | iso maksamato saastuneessa vedessä |
Vesikrassi (Nasturtium officinale) on monivuotinen ristikukkaiskasvi, joka kasvaa kolmenkymmenen–yhdeksänkymmenen sentin korkuiseksi. Sillä on ontot, uurteiset varret, jotka juurtuvat helposti nivelistä, kiiltävät, lihaiset ja parilehdykkäiset lehdet, jotka pysyvät vihreinä talvenkin yli, sekä valkoiset kukat keltaisine heteineen, jotka kukkivat kesäkuusta elokuuhun terttumaisissa kukinnoissa. Meillä vesikrassi on harvinainen, Tšekissä se kasvaa hajanaisesti, Slovakiassa hieman yleisemmin, tyypillisesti purojen ja lähteiden varrella alankoalueilta vuoristovyöhykkeeseen, maailmanlaajuisesti kasvi on levinnyt käytännössä koko Euraasiaan ja nykyään myös muille mantereille Australiaa ja Antarktista lukuun ottamatta.
Millaisia olosuhteita vesikrassi tarvitsee
Vesikrassille sopii parhaiten puhdas, viileä, hieman emäksinen ja nopeasti virtaava vesi, tyypillisesti liitu- tai kalkkipitoiset purot ja lähteet. Luonnossa ja kasvatuksessa se kasvaa parhaiten kosteassa, mutaisessa ympäristössä puolivarjossa tai varjossa, suora koko päivän aurinko ei sille sovi yhtä hyvin. Jos haluat kasvattaa sitä kotona, se menestyy luotettavimmin matalassa kasvatusrännissä tai tilavammassa astiassa, jossa vesi vaihtuu jatkuvasti, tai hydroponisesti eli ilman maata, juuret suoraan ravinteikkaaseen veteen upotettuina. Ilman säännöllistä sadonkorjuuta se voi kasvaa jopa yli metrin korkeaksi.
| Vaatimus | Mikä vesikrassille sopii |
|---|---|
| Vesi | puhdas, viileä, hieman emäksinen, ihanteellisesti virtaava |
| Valo | puolivarjo tai varjo |
| Maa/alusta | kostea tai mutainen ympäristö tai hydroponiikka |
| Lisääminen | juurtuvat varsipalat |
Lisääminen ja sadonkorjuu
Vesikrassi lisääntyy helposti vegetatiivisesti, riittää kun leikattu varrenpala lehtineen asetetaan puhtaaseen veteen tai kosteaan alustaan, nivelistä se juurtuu nopeasti ja uusi kasvi kasvaa. Korjataan maanpäällinen osa eli lehtiset versonkärjet, jotka voi käyttää tuoreina tai kuivata myöhempää käyttöä varten. Säännöllinen sadonkorjuu lisäksi kannustaa kasvia haarautumaan runsaammin ja estää sitä kasvamasta epämiellyttävän puumaisiksi, korkeiksi varsiksi.
Miksi veden puhtaus on tärkeää
Vesikrassin kohdalla on olennaista kiinnittää huomiota veden puhtauteen, jossa se kasvaa. Jos sitä kasvatetaan lannan, eläintenpidon läheisyydessä tai muuten saastuneessa vedessä, lehdille ja varsiin voi asettua ison maksamadon toukkavaihe, loinen, jolla voi tartuttaa syömällä raakaa, riittämättömästi pestyä kasvia luonnosta tai saastuneesta lähteestä. Kasvatetussa, kaupallisesti korjatussa vesikrassissa tätä riskiä ei hallittujen olosuhteiden ansiosta ole. Jos haluaisit poimia purolta luonnonvaraista vesikrassia, kannattaa se ehdottomasti pestä huolellisesti ennen syömistä tai kuumentaa, ja alueilla, joilla maksamadon riski esiintyy, suosia mieluummin taimea varmasta, puhtaasta lähteestä tai ostamista kaupasta.
Kasvatus puutarhassa astiassa tai lammessa
Jos sinulla ei ole käytettävissä puhdasta puroa tai lähdettä, vesikrassia voi kasvattaa myös kotona astiassa, johon lisätään säännöllisesti raikasta vettä, tai puutarhalammen reunavyöhykkeellä, matalassa ja hapetetussa osassa, jos siinä on riittävä virtaus tai kierto ja vesi ei lämpene eikä mätäne. Avainasemassa on estää veden seisominen liikkumattomana ja vaihtumatta liian pitkään, seisova ja lämmennyt vesi nimittäin edistää sekä juurten lahoamista että mainittujen loisten riskiä. Astiassa ilman virtausta vettä on siksi vaihdettava usein, parhaiten päivittäin tai joka toinen päivä, osittain tuoreeseen, ja astia sijoitettava puolivarjoon, jossa vesi ei lämpene suorassa auringossa niin paljon. Astia kannattaa valita pikemminkin matala ja leveä, jotta vesi ei lämpene syvältä ja koko tilavuuden vaihto olisi nopeampaa ja helpompaa.
Vesikrassi ja samankaltaiset vesikasvit
Vesikrassia sekoitetaan joskus muihin pieniin veden äärellä kasvaviin kasveihin, erityisesti jos se ei vielä kuki eikä sitä siis voi helposti tunnistaa valkoisista kukista ja näyttävistä keltaisista heteistä. Luotettava vihje on ontto ja uurteinen varsi, joka juurtuu nivelistä itsestään, sekä lehdet, jotka koostuvat useista soikeista lehdykistä, jolloin päätylehdykkä on lisäksi huomattavasti suurempi ja pyöreämpi kuin sivulehdykät. Jos et ole varma, onko kyseessä todella vesikrassi, ja aiot kerätä kasvia ruoaksi, on järkevämpää suosia varmasti kasvatettuja kasveja kuin riskeerata sekaannus toiseen, mahdollisesti myös syömäkelvottomaan vesiyrttiin.
Käyttö keittiössä
Vesikrassin lehdet, varret ja kukat ovat syötäviä ja niitä voi syödä raakana, niillä on selvä, pippurinen ja tulinen maku, joka muistuttaa retiisiä tai miedompaa wasabia ja jonka antavat niiden sisältämät sinappiöljyt. Keittiössä niitä lisätään useimmiten tuoreina salaatteihin, mutta ne sopivat myös keittojen mausteeksi tai ruokien koristeeksi. Ravintoarvoltaan kyseessä on hyvin vetinen vihannes, joka sisältää kuitenkin melko paljon C-vitamiinia ja muita aineita. C-vitamiinin lisäksi se sisältää myös muita vitamiineja ja kivennäisaineita ja vetisellä rakenteellaan muistuttaa muita lehtivihanneksia, kuten kiinankaalia tai Valerianella locusta -salaattia, vain huomattavasti pippurisemmalla maulla. Kansainvälisessä keittiössä vastaavasti arvostettua ja voimakkaasti tuoksuvaa vesivihannesta käytetään myös lämpimissä keitoissa ja haudutetuissa ruoissa, meillä se on silti jäänyt pikemminkin marginaaliseksi ja vähän käytetyksi, vaikkakin saatavilla olevaksi raaka-aineeksi, vaikka sen nopean ja vaivattoman valmistuksen sekä selvän ja ainutlaatuisen maun ansiosta se ansaitsisi ehdottomasti suurempaa ja säännöllisempää huomiota lautasella. Ruokaan se lisätään yleensä vasta viime hetkellä, pitkässä keitossa se menettää nimittäin paitsi kylläisen vihreän värinsä, myös suuren osan tyypillisestä, virkistävästä tulisuudestaan.
Usein kysyttyä
Miten vesikrassia kasvatetaan?
Parhaiten puhtaassa, viileässä ja hieman emäksisessä virtaavassa vedessä tai hydroponisesti, puolivarjossa tai varjossa, varret lisääntyvät helposti juurtuneista paloista.
Onko turvallista syödä luonnonvaraista vesikrassia?
Vain varoen, saastuneessa vedessä on maksamadon riski, kasvi on ennen syömistä pestävä huolellisesti tai kuumennettava.
Kuinka kauan vesikrassi kukkii?
Kesäkuusta elokuuhun, kukat ovat valkoisia keltaisine heteineen ja muodostavat terttumaisia kukintoja.
Millainen maku vesikrassilla on?
Pippurinen ja tulinen, retiisiä tai miedompaa wasabia muistuttava, sisältämiensä sinappiöljyjen ansiosta.
Kuinka korkeaksi vesikrassi kasvaa?
Yleensä kolmekymmentä–yhdeksänkymmentä senttimetriä, jos sitä ei säännöllisesti korjata, se voi kasvaa yli metrin korkeaksi.
Miten vesikrassi lisätään?
Helpoimmin leikatulla varrenpalalla lehtineen, joka asetetaan puhtaaseen veteen tai kosteaan alustaan ja joka juurtuu nivelistä nopeasti.
Lähteet
Nasturtium officinale – Wikipedia (englanniksi)
Päivitetty: 11.10.2026