Saunakukka eli kamomilla puutarhassa

Lyhyesti: Saunakukka (Matricaria recutita) kasvaa 15–50 cm:n korkuiseksi, ja se kylvetään syksyllä elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin tai keväällä maalis–huhtikuussa noin 15 cm:n välein oleviin riveihin ilman mullalla peittämistä. Kukat kerätään 3.–5. päivänä avautumisesta, ja ne kuivataan enintään 40 °C:ssa.

Saunakukka (lat. Matricaria recutita) eli myös kamomilla on yrtti, joka kuuluu asterikasvien (lat. Asteraceae) heimoon. Aiemmin kamomillaa kutsuttiin latinalaisessa nimistössä nimellä Chamomilla. Kansanomaisesti saunakukkaa kutsutaan nimillä tuoksukamomilla, kamilla tai pikku aurinko. Saunakukka on laajalle levinnyt, ja se kasvaa Euroopassa, Aasiassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa. Yrttinä sitä kasvatetaan myös Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Älä anna korvikkeen huijata

Saunakukkaan on hyvin samannäköinen roomankamomilla (lat. Anthemis nobilis) sekä peltokamomilla (lat. Anthemis arvensis). Roomankamomilla on matala, hyvin nopeasti leviävä monivuotinen kasvi, jonka kukilla ei ole kamomillalle ominaista tuoksua. Roomankamomillaa voi käyttää myös nurmikon korvikkeena, koska se peittää nopeasti suurempiakin alueita. Älä liioittele kamomillanurmikon laajuutta, sen ylläpito ja rikkakasvien poisto on melko vaativaa. Pääasiallinen ero saunakukan ja peltokamomillan välillä on kukassa. Peltokamomillalla ei ole saunakukan tavoin ontoa kukkapohjaa.

Saunakukka kasvaa 15–50 cm:n korkeuteen. Varsi on pysty ja haarainen. Lehdet kasvavat varressa vuorottain ja ovat 2–3-kertaisesti sulkamaisia. Kukinnot muodostuvat säteittäin asettuneista valkoisista terälehdistä ja keltaisesta, ontosta kukkapohjasta. Saunakukan hedelmä on hyvin pieni pähkylä.

Saunakukan kasvatus

Saunakukan kasvatus on helppoa. Se sopeutuu helposti erilaisiin ilmasto-oloihin ja viihtyy parhaiten lämpimillä, tuulelta suojatuilla paikoilla. Se menestyy kevyissä kalkkipitoisissa maissa, joissa on runsaasti humusta. Se kitukasvaa liian märässä tai liian kuivassa maassa, eikä se juuri pidä happamoituneesta, puhtaasta hiekasta tai kivikkoisesta maasta. Kylvö voidaan tehdä syksyllä tai keväällä. Syyskylvössä talvehtii vain pieni lehtiruusuke. Keväällä kamomilla alkaa kasvaa nopeasti ja kukkii jo toukokuun lopussa, ja yksittäisten kasvien sadot ovat melko korkeita. Kylvön voi tehdä myös keväällä, mutta kukinta-aika siirtyy jonkin verran. Kevätkylvön sadot ovat hieman pienempiä, mutta ero ei ole merkittävä. Ihanteellinen syyskylvön ajankohta on elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Jos tänä aikana on riittävän lämmintä ja sataa tarpeeksi, kamomillat itävät erittäin nopeasti ja ehtivät juurtua hyvin ja kasvaa riittävän suuriksi ennen ensimmäisiä suurempia hallaöitä. Kevät kylvö tehdään maalis–huhtikuussa. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Kylvö tehdään suoraan kosteaan maahan. Myös kylvön jälkeen maan on pysyttävä jatkuvasti kosteana. Kylvettäessä on otettava huomioon myös se, että paikalla, johon kamomillan kerran istutat, se kasvaa jatkossakin, koska kaikkia siemeniksi muuttuvia kukkia ei koskaan onnistu korjaamaan, ja siemenet kylväytyvät itsestään. Itsekylväytyessään siemenet eivät peity mullalla, joten älä peitä niitä mullalla tavallisessakaan kylvössä. Kylvä saunakukan siemenet noin 15 cm:n etäisyydelle toisistaan oleviin riveihin tai pesäkkeisiin. Pidä kamomillapenkki rikkakasveista vapaana, jotta rikkakasvit eivät syrjäytä hitaasti kasvavaa kamomillaa.

Kamomillan keruu ja varastointi

Kerättävä osa ovat kukat, jotka kerätään kuivalla säällä, parhaiten 3–5 päivää kukinnon avautumisen jälkeen. Tuolloin kukat ovat jo täysin auenneet, mutta eivät vielä ole kuihtuneet. Kerää kukat enintään 2 cm:n mittaisine varsineen. Kamomillan kukat tulisi kuivata mahdollisimman nopeasti enintään 40 °C:n lämpötilassa. Säilytä kuivatut kukat kuivassa ja viileässä paikassa.

Kamomillan perinteinen käyttö

Jo anglit ja saksit arvostivat kamomillaa. Heidän perimätiedossaan se oli yksi yhdeksästä Odinin pyhästä yrtistä. Kamomillaa käytetään edelleen runsaasti perinteisissä yrttivalmisteissa. Kamomillasta valmistetaan perinteisesti keitteitä, kääreitä, voiteita ja erilaisia tinktuuroita. Kamomilla on erityisen arvostettu sinisen eteerisen öljyn korkeasta pitoisuudesta, jota luonnonvaraisessa kamomillassa on noin 1,5 % ja jalostetuissa lajikkeissa jopa 3 %. Sinisen eteerisen öljyn pääainesosia ovat kamatsuleeni, bisabololi, farneseeni, flavoniglykosidit, katkerot ja muut. Kamomilla on yksi tunnetuimmista yrteistä. Kamomillatee valmistetaan kuivatuista kukista kaatamalla niiden päälle kuumaa vettä ja antamalla hautua. Se on perinteinen kotijuoma. Kukkia käytetään myös kylpylisänä ja kotitekoisissa kosmetiikkavalmisteissa. Kamomillaa arvostetaan kotitalouksissa sen tuoksun ja kauniiden kukkien vuoksi. Kamomillasta valmistetaan perinteisesti myös huuhteluvesiä. Kamomillalla on siis laaja käyttöalue. Kamomillaa tulee käyttää kohtuudella. Jos nauttii hyvin suuria määriä kamomillaa, voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Kamomillaa tulisi varoa vain allergiset ihmiset, sillä kamomilla voi olla allergeeni.

Kamomilla ja kotieläimet

Eläimille tarkoitettuja valmisteita tulee käyttää vain eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

Kamomillan muu käyttö

Kamomillan kukista valmistetulla uutteella et auta vain itseäsi, vaan myös kasveja. Voit ruiskuttaa kasvien nuoria taimia keitteellä ja parantaa näin niiden kuntoa, keite on osoittautunut hyväksi taimipoltteen ehkäisyssä. Heikentyneet kasvit toipuvat kamomillan ansiosta nopeammin, ja komposti kypsyy paljon nopeammin, kun sen yli kaadetaan kamomilla-uutetta.

Tšekkiläinen kamomilla on huippua...

Tšekki kuuluu maihin, joiden kamomillaa pidetään erittäin laadukkaana. Pitkäaikaisella valinnalla on Tšekissä jalostettu lajike "Bohemia". Se hyväksyttiin virallisesti jo vuonna 1952. Lajike "Bohemia" on tunnettu sinisen eteerisen öljyn korkeasta kamatsuleenipitoisuudesta.

Saattaisi kiinnostaa: Sitruunamelissa ja kamomilla – yrtit jokaiseen puutarhaan